Oma historiani valokuvaajana ulottuu suhteellisen kauas. Olen aina ollut
luova, ja jo lapsenakin kaikki taiteeseen liittyvä kiinnosti. Siitä lähtien kun kynä on pysynyt kädessä, olen harrastanut taidetta (jos kuorii entisen huoneeni uudet tapetit pois, löytää alta nostalgisen aikamatkan piirustustaitojeni kehittymiseen niin korkealta kuin vaahtosammuttimen pituinen muksu nyt on tussinsa kanssa ylettynyt tapettiin tuhertamaan). Jos oikein hyvin etsii, saattaa löytää valokuvia, joita olen ottanut pienenä lapsena. Muistan asetelleeni nukkejani ja lelujani eri asentoihin ja ympäristöihin, jotta sain niistä otettua hienoja kuvia. Valokuvaamaan minut innosti todennäköisesti oma äitini, joka toimii valokuvaajana, ja jonka mallina olen saanut toimia paljon. Olen saanut hänestä inspiraatiota, mutta tyylini valokuvaajana olen kehittänyt itse.
Loistoesimerkki Kalevala-kasinolta
12-vuotiaana sain lahjaksi ensimmäisen oman kameran, joka tuli melko ahkeraan käyttöön. Vaikkei laite ollut mikään kovin ammattimainen eikä hieno, sai silläkin aikaan oikein hienoja kuvia ja se kulki kätevästi mukana. Nykyään käytössäni on Nikonin järjestelmäkamera ja useampia objektiiveja. Järjestelmäkamera on kuvaajalle loistava väline, mutta nykyään, kun lähes kaikilta sellainen löytyy, olen tullut siihen tulokseen, ettei pelkästään kameran omistaminen tee sinusta mestaria.
Välineet voivat olla vaikka kuinka hienot, mutta jos taitoa ja ennen kaikkea luovuutta ei löydy, ovat tuloksetkin sen mukaiset. Siispä sen sijaan, että panostaisi uusimpiin kalliisiin välineisiin, kannattaa ennemminkin hioa tekniikat huippuunsa ja opetella niksejä, joilla saa aikaan upeita kuvia – ja usein oikeinkin edullisesti. Hyvänä esimerkkinä upeista animaatioista ja siisteistä kuvista toimii vaikkapa https://kalevalakasino.net, joka on todella panostanut mediansa laatuun.
Itse pidän valokuvista, joissa on jokin idea ja jotka on toteutettu huolella. Mielestäni kuvankäsittely on olennainen osa kuvaamista. Se ei ole totuuden muuntelua: se on vain sen korostamista ja hiomista. Kuvissa pidän kirkkaista väreistä ja vahvoista kontrasteista, toisaalta myös mustavalkokuvat ovat salainen ihastukseni. Kirkkaat värit kiinnittävät huomion ja korostavat kuvan piirteitä, mutta toisaalta myös mustavalkoisissa kuvissa on tiettyä salaperäisyyttä ja romantiikkaa. En osaa oikein sanoa, millaisista kuvista en pidä, mutta ylikäsitellyt kuvat, heikkolaatuiset kuvat ja kännykkäselfiet eivät ainakaan kolahda minuun henkilökohtaisesti.